Olet saattanut tietämättäsi heittää hukkaan yhden ihmiskunnan vanhimmista superruoista keittäessäsi lihaa luiden kera. Luuliemi, tuo maukas nestemäinen kulta, jota haudutetaan eläinten luista ja sidekudoksista, on ollut käytössä vuosisatojen ajan eri kulttuureissa – kauan ennen kuin siitä tuli nykyaikainen terveystrendi. Se sisältää kollageenia, aminohappoja ja mineraaleja, joita ei löydy yhtä runsaasti monista muista ruoista. Mikä tekee tästä ikivanhasta keitoksesta niin arvokkaan nykyään, ja miksi terveysintoilijat ovat valmiita maksamaan korkeaa hintaa siitä, minkä esivanhempamme valmistivat tähteistä?
- Luuliemi on ravinteikas neste, joka valmistetaan hauduttamalla eläinten luita ja sidekudoksia pitkään (yleensä 12–48 tuntia).
- Se sisältää kollageenia (gelatiinia), tärkeitä aminohappoja ja mineraaleja, mutta sen ravintosisältö voi vaihdella paljon. Liemi on kuitenkin vähäkalorista (noin 39–86 kaloria kupillisessa).
- Sen suosio perustuu mahdollisiin terveyshyötyihin, kuten suoliston hyvinvoinnin tukemiseen, tulehduksen lievittämiseen ja nivelten terveyden edistämiseen.
- Nykypäivän terveystietoiset arvostavat luulientä sen proteiinipitoisuuden vuoksi, joka edistää kylläisyyden tunnetta ja voi siten tukea painonhallintaa.
- Tämä ikivanha ruoka liittyy moniin kulttuuriperinteisiin, mutta se on noussut viime aikoina uudelleen esiin ”superruokana”, jonka hyötyjä myös ravitsemustiede tutkii.
Luuliemen muinaiset juuret
Vaikka monet pitävät luulientä uutena terveystrendinä, sen juuret ulottuvat esihistoriallisiin aikoihin. Jo silloin esi-isämme ymmärsivät luiden ja sidekudosten pitkän hauduttamisen arvon ravitsevan nesteen valmistuksessa. Metsästäjä-keräilijät käyttivät todennäköisesti eläinten nahkoja tai mahoja astioina, joissa aineksia kypsennettiin kuumennettujen kivien avulla välttämättömien ravinteiden, kuten mineraalien, uuttamiseksi.
Tämä käytäntö levisi maailmanlaajuisesti ja siitä tuli olennainen osa muinaisia parannusperinteitä. Kiinalaisessa lääketieteessä luuliemen uskottiin tukevan munuaisten energiaa, kun taas Hippokrates suositteli sitä ruoansulatusvaivoihin. Keskiajalla luuliemestä oli tullut keittiön perustuote kaikkialla Euroopassa. Sen avulla perheet pystyivät hyödyntämään edullisemmatkin ruhonosat tehokkaasti.
Eri sivilisaatioissa Aasiasta Eurooppaan luuliemestä kehittyi erilaisia versioita. Se toimi sekä rohtona että ruoanlaiton perustana ja sai lempinimiä, kuten kanakeiton yhteydessä käytetty ”juutalainen penisilliini”.
Keskeiset ravinteet ja terveysväittämät
Tämä ikivanha viisaus saa nykyään tukea luuliemen ravitsemustieteellisestä tarkastelusta. Liemi sisältää runsaasti kollageenia (joka muuttuu keitettäessä gelatiiniksi), jonka määrä voi vaihdella (jopa 5–10 g annosta kohti tietyillä resepteillä). Se sisältää myös tärkeitä aminohappoja, kuten glysiiniä ja glutamiinia, sekä kivennäisaineita, kuten kalsiumia ja magnesiumia – joskin näiden pitoisuudet voivat vaihdella huomattavasti. Kaikki tämä saadaan vain noin 39–86 kaloria sisältävässä kupillisessa.
Luuliemeen liitetyt terveyshyödyt ovat moninaiset, vaikkakin osa vaatii lisää tutkimusta:
- Sen uskotaan tukevan suoliston limakalvon terveyttä ja auttavan ns. vuotavan suolen oireissa gelatiinin ja aminohappojen ansiosta.
- Sen sisältämät aminohapot, kuten glysiini, voivat auttaa vähentämään tulehdusta kehossa.
- Se voi tukea ravintoaineiden imeytymistä.
- Nivelille: Liemen kollageeni sekä rustoista mahdollisesti liukenevat glukosamiini ja kondroitiini voivat tukea nivelten terveyttä ja joustavuutta sekä mahdollisesti lievittää nivelrikon oireita.
- Iholle: Kollageenin saanti voi parantaa ihon kimmoisuutta ja vähentää ryppyjen näkyvyyttä.
- Painonhallinta: Korkea proteiini- ja gelatiinipitoisuus tukee painonhallintaa edistämällä kylläisyyden tunnetta.
Tyypillisesti valmistuksessa luita haudutetaan pitkään, usein tilkan omenaviinietikkaa kanssa. Etikan uskotaan auttavan ravinteiden, erityisesti mineraalien, uuttumisessa luista ja sidekudoksista.
Näin valmistat luulientä kotona
Oman luuliemen valmistaminen kotona sisältää muutaman perusvaiheen, jotka muuttavat yksinkertaiset luut ”nestemäiseksi kullaksi”. Valitse ensin laadukkaat luut (esim. naudan, kanan, sian tai kalan luita, mieluiten nivelrikkaita) ja täydentävät ainekset, kuten kasviksia (sipulia, porkkanaa, selleriä), yrttejä ja tilkka omenaviinietikkaa.
Seuraavaksi voit esikäsitellä luut paahtamalla niitä uunissa (noin 30 min / 200°C) tai ryöppäämällä (kiehauttamalla nopeasti ja huuhtelemalla). Tämä parantaa makua ja poistaa epäpuhtauksia. Yhdistä sitten luut ja muut ainekset suuressa kattilassa, peitä kylmällä vedellä ja kuumenna hitaasti kiehumispisteeseen. Kuori pinnalle muodostuva vaahto pois.
Pienennä lämpöä niin, että liemi juuri ja juuri poreilee (ei kiehu kovaa). Lisää tässä vaiheessa etikka, jos käytät sitä (myös valkoviinietikka tai sitruunamehu käy). Etikan happamuuden uskotaan tehostavan ravinteiden uuttumista. Hauduta pitkään valitsemasi menetelmän mukaan: 12–48 tuntia liedellä, 24–48 tuntia haudutuspadassa (slow cooker) tai noin 2–4 tuntia painekattilassa.
Lopuksi anna liemen jäähtyä hieman, siivilöi se huolellisesti tiheän siivilän tai harsokankaan läpi ja jäähdytä nopeasti. Säilytä jääkaapissa (noin 3-5 päivää) tai pakasta annoksina myöhempää käyttöä varten. Jäähtyessään pinnalle hyytyvä rasva kannattaa kuoria pois.
Perinteisestä rohdoista nykyajan superruoaksi
Kauan ennen kuin trendikkäät kahvilat alkoivat tarjoilla luulientä pahvimukeista, esi-isämme tunsivat sen parantavat ominaisuudet ja kulinaarisen arvon. Tämä ikivanha perusaines on kulkenut pitkän matkan perinteisistä rohdoista nykyaikaisiin hyvinvointirutiineihin. Jo Hippokrates, lääketieteen isänä pidetty lääkäri, suositteli luulientä ruoansulatusongelmiin noin 400 eaa.
Luuliemen matka historiasta nykypäivään voidaan tiivistää seuraavasti:
- Se, mitä on perinteisesti käytetty esimerkiksi vilustumiseen (vrt. ”juutalainen penisilliini”) tai kiinalaisessa lääketieteessä elinvoiman (qi) vahvistamiseen, markkinoidaan nyt ”alkuperäisenä superruokana”.
- Yli 2500 vuotta vanha perusresepti on saanut modernin muodon jopa New Yorkin pikaruokapaikoissa.
- Perinteinen pitkään haudutettu liemi (”potage”) on muuntunut myös käytännöllisiksi jauhemaisiksi ravintolisiksi.
- Ikivanha uskomus luuliemen hyödyistä saa nyt uutta pontta kasvavasta kiinnostuksesta sen kollageeni- ja aminohapposisältöä sekä niiden mahdollisia terveysvaikutuksia kohtaan.
