Mäkikuisma (*Hypericum perforatum*) on rohdoskasvi, joka sijoittuu lääketieteelliseen rajamaastoon: sillä on sekä osoitettuja terapeuttisia mahdollisuuksia että merkittäviä riskejä.
Tämä keltakukkainen yrtti sisältää bioaktiivisia yhdisteitä, kuten hyperisiiniä ja hyperforiinia, jotka vaikuttavat keskushermoston välittäjäaineiden, kuten serotoniinin, dopamiinin ja noradrenaliinin, toimintaan samankaltaisilla mekanismeilla kuin jotkin tavanomaiset masennuslääkkeet.
Sen teho lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa on osoitettu useissa tutkimuksissa, mutta sen voimakkaat entsyymi-induktiovaikutukset (erityisesti sytokromi P450 -entsyymien toiminnan kiihdyttäminen) aiheuttavat huomattavan riskin haitallisille ja jopa vaarallisille lääkeyhteisvaikutuksille.
Erityisen suuri riski liittyy potilaisiin, jotka käyttävät esimerkiksi ehkäisyvalmisteita, hyljinnänestolääkkeitä (immunosuppressantteja), verenohennuslääkkeitä (kuten varfariinia), tiettyjä sydänlääkkeitä tai HIV-lääkkeitä.
Tämän kasvirohdoksen kaksitahoisen luonteen ymmärtäminen edellyttää sen biokemiallisten vaikutusmekanismien ja tunnettujen vasta-aiheiden sekä yhteisvaikutusten huolellista tarkastelua.
Lyhyesti mäkikuismasta
- Mäkikuisma voi lievittää lievän ja keskivaikean masennuksen oireita estämällä hermovälittäjäaineiden (serotoniini, noradrenaliini, dopamiini) takaisinottoa hermosoluissa, mikä tekee sen vaikutusmekanismista osittain verrattavissa reseptimasennuslääkkeisiin.
- Tyypillinen annostus lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa on 300–900 mg standardoitua kuivauutetta (yleensä 0,3 % hyperisiiniä ja/tai tietty pitoisuus hyperforiinia) päivittäin, jaettuna useampaan annokseen. Vaikutukset ilmenevät yleensä 2–4 viikon säännöllisen käytön jälkeen.
- Sitä on tutkittu myös kaamosmasennuksen, PMS-oireiden ja vaihdevuosien aikaisten mielialaoireiden lievittämisessä, mutta näyttö näissä käyttöaiheissa on vähäisempää kuin masennuksen hoidossa.
- Mäkikuisma kiihdyttää voimakkaasti maksan sytokromi P450 -entsyymijärjestelmän (erityisesti CYP3A4, mutta myös muita) ja P-glykoproteiinin toimintaa. Tämä voi nopeuttaa lukuisten lääkeaineiden hajoamista ja poistumista elimistöstä, heikentäen niiden tehoa ja altistaen hoitoepäonnistumisille (esim. ehkäisyvalmisteet, varfariini, siklosporiini).
- Mäkikuisma voi aiheuttaa haittavaikutuksia, kuten valoherkkyyttä (ihon palamisherkkyys auringossa), ruoansulatuskanavan oireita (pahoinvointi, vatsakipu), väsymystä ja levottomuutta. Yhdistettynä muihin serotonergisiin lääkkeisiin (kuten SSRI-masennuslääkkeet) se voi aiheuttaa vaarallisen serotoniinioireyhtymän.
Mikä on mäkikuisma – alkuperä ja historiallinen käyttö
Tämä Euroopasta, Pohjois-Afrikasta ja Länsi-Aasiasta kotoisin oleva kirkkaankeltainen, monivuotinen yrtti on levinnyt laajalti ja vakiintunut monille alueille maailmanlaajuisesti.
Sen yksi erityispiirre on punaista väriainetta (hyperisiiniä) sisältävien öljyrauhasten esiintyminen lehdissä ja kukissa; kun kukkia murskataan, ne vapauttavat punaista nestettä. Tämä on osaltaan vaikuttanut kasvin symboliikkaan ja käyttöön perinteisessä lääkinnässä vuosisatojen ajan.
Jo muinaiset kreikkalaiset lääkärit, kuten Dioskorides, käyttivät mäkikuismaa ulkoisesti haavojen hoitoon ja sisäisesti hermostollisiin vaivoihin. Roomalainen sotilaslääketiede dokumentoi sen käyttöä haavojen ja palovammojen hoidossa.
Keskiajalla ja myöhemmin Euroopassa mäkikuisma säilytti asemansa tärkeänä rohdoksena luostareiden yrttitarhoissa ja kansanparannuksessa, jossa sitä käytettiin muun muassa melankolian, kipujen ja haavojen hoitoon.
Kasvin tieteellinen nimi on Hypericum perforatum L., joka viittaa lehtien pieniin, läpikuultaviin pisteisiin (öljyrauhasiin), jotka näyttävät rei’iltä (perforatum). Se kuuluu kuismakasvien (Hypericaceae) heimoon ja *Hypericum*-sukuun, johon kuuluu noin 470 lajia.
Miten mäkikuisma vaikuttaa aivojen kemiaan
Mäkikuisman vaikutukset mielialaan perustuvat sen kykyyn muokata aivojen kemiaa. Se estää useiden hermovälittäjäaineiden – erityisesti serotoniinin, dopamiinin ja noradrenaliinin – takaisinottoa presynaptiseen hermosoluun, mikä lisää näiden välittäjäaineiden pitoisuutta ja vaikutusaikaa hermosolujen välisessä tilassa eli synapsiraossa.
Kasvin tärkeimmät tunnetut aktiiviset yhdisteet, hyperforiini ja hyperisiini (sekä mahdollisesti muut flavonoidit ja yhdisteet), vaikuttavat näihin mekanismeihin. Hyperforiinin uskotaan olevan päävastuussa takaisinoton estosta, kun taas hyperisiini ja muut yhdisteet voivat vaikuttaa reseptoritasolla ja muihin signalointireitteihin. On esitetty, että ne vaikuttavat esimerkiksi 5-HT-reseptoreihin ja voivat vähentää stressihormonien vaikutuksia säätelemällä beeta-adrenergisten reseptorien määrää tai herkkyyttä.
Nämä neurokemialliset vaikutukset muistuttavat osittain perinteisten masennuslääkkeiden (kuten SSRI- ja SNRI-lääkkeiden) mekanismeja, mutta mäkikuisman vaikutusprofiili on laajempi ja sen uskotaan vaikuttavan useisiin kohteisiin samanaikaisesti.
Tämä ainutlaatuinen, laaja-alainen vaikutus voi selittää sekä sen tehon että sen merkittävän potentiaalin lääkeyhteisvaikutuksiin, erityisesti maksan entsyymitoiminnan kiihdyttämisen kautta.
Vaikka mäkikuismaa käytetään yleisesti lievän ja keskivaikean masennuksen hoitoon, sen tehosta on saatu vaihtelevia tuloksia kliinisissä tutkimuksissa, ja erityisesti vakavassa masennuksessa sen tehoa ei ole osoitettu lumelääkettä paremmaksi.
Serotoniinireitin säätely
Tutkimukset ovat osoittaneet, että mäkikuisma lisää serotoniinin (5-hydroksitryptamiini, 5-HT) pitoisuutta tietyillä aivoalueilla, kuten hypotalamuksessa ja hippokampuksessa.
Toisin kuin selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI), mäkikuisman vaikutus (etenkin hyperforiinin kautta) ei ole yhtä spesifinen serotoniinille, vaan se estää laajemmin eri välittäjäaineiden takaisinottoa. Se ei myöskään estä suoraan monoamiinioksidaasi (MAO) -entsyymiä merkittävissä määrin, toisin kuin vanhemmat MAO-estäjämasennuslääkkeet. Sen sijaan se edistää välittäjäaineiden pidempää vaikutusaikaa synapsiraossa estämällä niiden nopeaa poistumista.
Aktiiviset yhdisteet, erityisesti hyperforiini ja vähäisemmässä määrin hyperisiini, vaikuttavat serotoniinijärjestelmään ja voivat muuttaa synaptista tiedonsiirtoa.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että hyperforiini voi estää tehokkaasti serotoniinin, noradrenaliinin ja dopamiinin takaisinottoa hermosoluissa.
Solutason mittaukset (kuten jännitemittaukset) voivat osoittaa muutoksia hermosolujen ärtyvyydessä ja viestinnässä mäkikuisman vaikutuksesta. Joidenkin eläinkokeiden tulokset viittaavat mitattavissa olevaan serotoniinivaikutukseen tietyillä annoksilla (esim. 10 mg/kg).
Tämä vaikutus serotoniinijärjestelmään selittää osaltaan sekä mäkikuisman mahdollisia terapeuttisia vaikutuksia mielialaan että sen riskejä: samanaikainen käyttö muiden serotonergisten aineiden (kuten SSRI-lääkkeiden, triptaanien) kanssa voi johtaa serotoniinin liialliseen kertymiseen ja laukaista potentiaalisesti hengenvaarallisen serotoniinioireyhtymän.
Mäkikuisman samanaikainen vaikutus myös dopamiini- ja noradrenaliinireitteihin tekee sen neurokemiallisesta profiilista monimutkaisen ja laaja-alaisen.
Hermovälittäjäaineiden takaisinoton esto
Mäkikuisman neurokemiallisen profiilin tarkastelu paljastaa sen poikkeuksellisen mekanismin laaja-alaisena hermovälittäjäaineiden takaisinoton estäjänä.
Hyperforiinin, jota pidetään yhtenä tärkeimmistä bioaktiivisista yhdisteistä tässä suhteessa, uskotaan vaikuttavan samanaikaisesti useisiin hermovälittäjäainejärjestelmiin – ominaisuus, joka eroaa useimmista tavanomaisista, kohdennetummin vaikuttavista masennuslääkkeistä.
Tämä laaja-alaisuus tarkoittaa, että mäkikuisma voi estää serotoniinin, dopamiinin, noradrenaliinin sekä myös GABA:n (gamma-aminovoihappo) ja glutamaatin takaisinottoa, mikä lisää näiden välittäjäaineiden pitoisuutta ja vaikutusta synapsiraoissa.
Vaikutus ei rajoitu pelkkään takaisinoton estoon, vaan mäkikuisma voi myös vaikuttaa reseptorien toimintaan, esimerkiksi vähentämällä beeta-adrenergisten reseptorien tiheyttä (down-regulaatio) pitkäaikaiskäytössä ja mahdollisesti tehostamalla GABAergista (rauhoittavaa) viestintää.
Tämä yhdistelmävaikutus voi auttaa vähentämään fysiologisia stressireaktioita ja samalla edistää hermoston rauhoittumista.
Mäkikuisman laaja-alaisen hermovälittäjäaineiden säätelyn uskotaan tukevan mielialan vakautumista useiden eri reittien kautta, mahdollisesti vaikuttaen masennuksen emotionaalisiin, kognitiivisiin ja fyysisiin oireisiin ilman joidenkin kohdennetumpien lääkkeiden aiheuttamaa voimakasta yksittäisen järjestelmän stimulaatiota.
Jotkin kliiniset tutkimukset viittaavat siihen, että mäkikuisma voisi olla hyödyllinen kaamosmasennuksen (SAD) hoidossa, erityisesti kun sitä käytetään yhdessä kirkasvalohoidon kanssa, mutta näyttö tästä on rajallista.
Stressivasteen säätely
Mäkikuisman yhtenä kiinnostavana ominaisuutena on sen kyky vaikuttaa kehon ja aivojen stressireaktioihin.
Tutkimuksissa (usein eläinmalleissa) on havaittu, että mäkikuisma voi vähentää oksidatiivisen stressin merkkiaineita aivokudoksessa, kuten malondialdehydi- (MDA) ja nitriittitasoja, ja samalla tehostaa elimistön omia antioksidanttientsyymejä, kuten katalaasia ja glutationiperoksidaasia.
Nämä biokemialliset muutokset voivat heijastua käyttäytymiseen, esimerkiksi parantuneena selviytymiskykynä tai vähentyneenä ahdistuneisuutena stressitesteissä.
Mäkikuisman vaikutukset voivat ulottua myös neuroinflammaatioon eli hermoston tulehdusreaktioihin. Sen on osoitettu suojaavan hermosoluja liiallisen glutamaattistimulaation (NMDA-reseptorien kautta tapahtuvan) aiheuttamalta solukuolemalta (eksitotoksisuus) ja vähentävän mikroglia-solujen (aivojen immuunisolujen) aktivaatiota koeolosuhteissa.
Esimerkiksi tutkimuksessa, jossa käytettiin STW3-VI-mäkikuisma-uutetta, havaittiin soluviljelmissä suojaavaa vaikutusta NMDA:n aiheuttamaa solujen elinvoimaisuuden vähenemistä vastaan noin 16–29 % käytetystä pitoisuudesta riippuen.
Kasvin serotonergiset ominaisuudet voivat myös osaltaan edistää stressinsietokykyä ja emotionaalista vakautta stressaavissa tilanteissa.
Tämä monipuolinen vaikutus stressijärjestelmiin (antioksidantti-, anti-inflammatoriset ja välittäjäainevaikutukset) tekee mäkikuismasta biologisesti mielenkiintoisen kasvin, joka voi parantaa sopeutumiskykyä stressiin monimutkaisten mekanismien kautta.
Mäkikuisman käyttö masennukseen ja mielialahäiriöihin
Kliiniset tutkimukset ja meta-analyysit osoittavat, että mäkikuisma on teholtaan lumelääkettä parempi ja usein verrattavissa tavanomaisiin masennuslääkkeisiin lievän tai keskivaikean masennuksen hoidossa. Sen teho vakavassa masennuksessa on kuitenkin kyseenalainen tai olematon.
Tyypillinen annostus aikuisille on 300–900 mg standardoitua kuivauutetta (sisältäen esim. 0,3 % hyperisiiniä ja/tai standardoidun määrän hyperforiinia) päivässä, jaettuna 2–3 annoskertaan. Kliininen vaste ilmenee yleensä 2–4 viikon säännöllisen käytön jälkeen, mutta täysi teho voi vaatia 6–8 viikkoa.
Hoitovasteissa on havaittu jonkin verran maantieteellistä vaihtelua; esimerkiksi Saksassa, jossa mäkikuismaa on käytetty pitkään ja se on laajemmin hyväksytty lääketieteelliseen käyttöön, tutkimustulokset ovat olleet johdonmukaisemmin positiivisia kuin joissakin Yhdysvalloissa tehdyissä tutkimuksissa. Syitä tähän voivat olla erot valmisteiden laadussa, annostelussa tai tutkimusasetelmissa.
Tutkimukset viittaavat siihen, että mäkikuisman sisältämä hyperforiini on keskeinen ainesosa sen masennusta lievittävien vaikutusten taustalla, mutta myös muilla yhdisteillä, kuten hyperisiinillä ja flavonoideilla, voi olla merkitystä.
Tehokkuus verrattuna masennuslääkkeisiin
Verrattaessa mäkikuisman tehoa tavanomaisiin reseptimasennuslääkkeisiin, useat meta-analyysit (koosteet useista tutkimuksista) ovat osoittaneet sen olevan tehokas hoito lievässä ja keskivaikeassa masennuksessa.
Tulokset viittaavat siihen, että mäkikuisma on teholtaan verrattavissa vanhempiin trisyklisiin masennuslääkkeisiin ja myös uudempiin SSRI-lääkkeisiin tässä potilasryhmässä. Joissakin koosteissa on todettu, että mäkikuismaa käyttäneet potilaat keskeyttivät hoidon harvemmin haittavaikutusten vuoksi kuin synteettisiä masennuslääkkeitä käyttäneet.
Esimerkiksi eräs laajalti viitattu Cochrane-katsaus totesi mäkikuisman olevan lumelääkettä tehokkaampi ja teholtaan samankaltainen kuin standardimasennuslääkkeet lievässä/keskivaikeassa masennuksessa, mutta vähemmin haittavaikutuksin.
Vaikka mäkikuisman vaikutusmekanismi muistuttaa osin SSRI-lääkkeitä, sen laajempi vaikutusprofiili ja yleensä parempi siedettävyys (ainakin lyhytaikaiskäytössä ja ilman yhteisvaikutuksia) voivat parantaa hoitoon sitoutumista joillakin potilailla.
On tärkeää huomata, että kahdessa laajassa, Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa ei havaittu merkittävää eroa mäkikuisman ja lumelääkkeen välillä vakavan masennuksen hoidossa.
Maantieteelliset erot tutkimustuloksissa (esim. Saksa vs. USA) voivat johtua monista tekijöistä, kuten käytettyjen valmisteiden eroista (hyperforiinipitoisuus) ja potilasvalinnasta.
Vakavan masennuksen hoidossa mäkikuismaa ei suositella, ja tavanomaiset masennuslääkkeet ja muut hoitomuodot ovat ensisijaisia ja todennäköisesti tehokkaampia.
Mäkikuisma voi olla harkinnanarvoinen vaihtoehto ensisijaisesti lievissä ja keskivaikeissa masennustiloissa potilaille, jotka toivovat kasviperäistä vaihtoehtoa, edellyttäen että sen vasta-aiheet ja erittäin merkittävät yhteisvaikutusriskit on huomioitu ja suljettu pois. Se on saatavilla ilman reseptiä monissa maissa.
Annostus mielialan tukemiseen
Oikean annostuksen löytäminen on tärkeää, kun mäkikuismaa käytetään mielialan tukemiseen.
Kliinisissä tutkimuksissa lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa käytetty annos on tyypillisesti ollut 300 mg standardoitua uutetta (esim. 0,3 % hyperisiiniä ja/tai 1-4 % hyperforiinia) kolme kertaa päivässä, eli yhteensä 900 mg päivässä.
Joissakin tutkimuksissa ja hoitokäytännöissä annokset ovat vaihdelleet 600–1800 mg päivässä. Annostus tulee sovittaa yksilöllisesti vasteen ja siedettävyyden mukaan.
Hoidon aloittaminen pienemmällä annoksella (esim. 300 mg kerran tai kahdesti päivässä) voi auttaa seuraamaan mahdollisia haittavaikutuksia ennen annoksen nostamista tavoitetasolle.
Vaikka mäkikuisma saattaa aiheuttaa vähemmän tiettyjä haittavaikutuksia kuin monet reseptimasennuslääkkeet, sen käyttöön liittyvät silti omat riskinsä (erityisesti yhteisvaikutukset ja valoherkkyys), ja käyttöä tulee seurata.
Hoitovastetta arvioidaan tyypillisesti 4–6 viikon kuluttua hoidon aloittamisesta, samoin kuin tavanomaisten masennuslääkkeiden kohdalla. Pitkäaikaiskäytöstä (yli 12 viikkoa) ja hoidon lopettamisesta on suositeltavaa keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa, erityisesti jos käytössä on muita lääkkeitä.
On tärkeää käyttää standardoituja valmisteita, jotka takaavat tasaisen ja tunnetun pitoisuuden vaikuttavia aineita (hyperisiini ja/tai hyperforiini). Kapselit tai tabletit ovat yleensä luotettavampia kuin teet tai nestemäiset uutteet annostuksen tarkkuuden kannalta.
Hoidon lopettamisen tulisi tapahtua asteittain annosta pienentäen mahdollisten vieroitusoireiden (vaikka harvinaisia mäkikuismalla) välttämiseksi. Säännöllinen tilanteen arviointi auttaa määrittämään, onko hoidon jatkaminen tarpeen.
Mäkikuisma ja kaamosmasennus (SAD)
Talvikuukausina päivänvalon väheneminen aiheuttaa osalle ihmisistä kaamosmasennusta (Seasonal Affective Disorder, SAD), johon liittyy tyypillisesti masennusoireita, väsymystä ja lisääntynyttä ruokahalua.
Mäkikuisman vaikutukset välittäjäainejärjestelmiin (erityisesti serotoniiniin) ja sen mahdollinen yhteys valoherkkyyteen ovat herättäneet ajatuksia sen potentiaalista SAD-oireiden hallinnassa.
Kliininen näyttö mäkikuisman tehosta nimenomaan SAD:n hoidossa on kuitenkin vähäistä ja osin ristiriitaista. Esimerkiksi yksi merkittävä, JAMAssa julkaistu tutkimus, jossa verrattiin mäkikuismaa, kirkasvalohoitoa ja niiden yhdistelmää lumelääkkeeseen ja lumevalohoitoon, ei löytänyt merkittävää eroa mäkikuisman ja lumelääkkeen välillä masennusoireiden vähentämisessä SAD-potilailla (kirkasvalohoito sen sijaan oli tehokas).
| Vaikutusmekanismi/Ominaisuus | Mahdollinen yhteys SAD-oireisiin |
|---|---|
| Hyperisiini | Voi lisätä valoherkkyyttä (teoreettinen yhteys valon vaikutukseen) |
| Serotoniinin takaisinoton esto | Voi vaikuttaa mielialaan ja serotoniinitasoihin, joilla on yhteys SAD:iin |
| Vaikutus melatoniiniin? | Epäselvä; SAD liittyy vuorokausirytmin häiriöihin ja melatoniiniin |
| Dopamiinin/Noradrenaliinin takaisinoton esto | Voi vaikuttaa energiaan, motivaatioon ja vireystasoon |
Vaikka mäkikuisman ominaisuuksilla (kuten valoherkistävyys ja vaikutus välittäjäaineisiin) voisi teoreettisesti olla yhteys SAD:n taustalla oleviin mekanismeihin, kliininen näyttö sen tehosta on puutteellista.
Henkilöille, jotka etsivät kasviperäisiä vaihtoehtoja SAD:n hoitoon, mäkikuismaa ei voida tällä hetkellä suositella ensisijaisena hoitona vahvan näytön puuttuessa. Kirkasvalohoito on SAD:n ensisijainen, tutkittu hoitomuoto.
Vaikutukset naisten terveyteen
Mäkikuisman tehoa naisten hormonaalisiin muutoksiin liittyvissä oireissa, kuten kuukautisia edeltävässä oireyhtymässä (PMS) ja vaihdevuosioireissa, on tutkittu jonkin verran, mutta tulokset ovat vaihtelevia.
PMS-oireiden hoidossa jotkin pienet tutkimukset viittaavat mahdollisiin hyötyihin erityisesti mielialaoireiden, kuten ahdistuneisuuden, ärtyneisyyden ja masennuksen, lievittämisessä. Näyttö fyysisten oireiden (kuten turvotus, rintojen arkuus) helpottumisesta on vähäisempää. Kokonaisuutena kliininen näyttö PMS:n hoidossa on rajallista.
Vaihdevuosioireiden hoidossa tutkimustulokset ovat olleet lupaavampia, erityisesti psykologisten ja vasomotoristen oireiden osalta.
Useat tutkimukset viittaavat siihen, että mäkikuisma voi vähentää vaihdevuosiin liittyviä mielialan vaihteluita, ärtyneisyyttä ja ahdistuneisuutta. Lisäksi sen on raportoitu vähentävän kuumien aaltojen ja yöhikoilun esiintymistiheyttä ja voimakkuutta joillakin naisilla.
Monet tutkimuksiin osallistuneet naiset ovat raportoineet elämänlaatunsa parantuneen esimerkiksi 12 viikon hoitojakson aikana. Tavanomainen annostus näissä tutkimuksissa on ollut luokkaa 900 mg standardoitua uutetta päivässä.
Molempiin käyttötarkoituksiin (PMS ja vaihdevuodet) liittyy kuitenkin merkittäviä varoituksia, erityisesti lääkeyhteisvaikutusten vuoksi. Mäkikuisma voi heikentää merkittävästi suun kautta otettavien ehkäisyvalmisteiden tehoa (riskinä ei-toivottu raskaus) ja vaikuttaa hormonikorvaushoitojen (HRT) ja mahdollisesti muiden lääkkeiden (kuten masennuslääkkeiden) pitoisuuksiin ja tehoon. Tämän vuoksi käyttö vaatii erityistä varovaisuutta ja keskustelua lääkärin kanssa, jos käytössä on muita lääkityksiä.
Hyödyt iholle ja haavojen paraneminen
Ulkoisesti käytettävillä mäkikuismavalmisteilla (kuten öljyllä tai voiteilla) on perinteisesti ollut ja on edelleen merkittävää käyttöä iho-ongelmien hoidossa.
Kasvin bioaktiivisilla yhdisteillä, erityisesti hyperforiinilla ja hyperisiinillä, on osoitettu olevan antimikrobisia (bakteereja ja viruksia vastaan), anti-inflammatorisia (tulehdusta lievittäviä) ja antioksidanttisia ominaisuuksia. Nämä voivat auttaa ehkäisemään infektioita pienissä haavoissa ja lievittämään tulehdusta ihosairauksissa, kuten aknessa, atooppisessa ihottumassa (ekseema) ja psoriaasissa.
Tutkimukset (sekä solu- ja eläinkokeet että jotkin ihmistutkimukset) viittaavat siihen, että mäkikuisma voi nopeuttaa haavojen paranemista stimuloimalla fibroblastien ja keratinosyyttien (ihosoluja) kasvua ja liikkuvuutta sekä edistämällä kollageenin tuotantoa ja uuden kudoksen muodostumista (granulaatiokudos, epitelisaatio).
Tämä voi auttaa vähentämään arpeutumista ja parantamaan kudoksen uusiutumista esimerkiksi palovammoissa, hiertymissä, ruhjeissa ja auringonpolttamissa.
Yrtin kyky tukea ihon suojakerroksen korjautumista ja samalla torjua mikrobeja ja tulehdusta tekee siitä monipuolisen aineen haavanhoidossa.
Perinteinen mäkikuismaöljy valmistetaan yleensä maseroimalla (uuttamalla) kukkia kasviöljyyn (kuten oliiviöljyyn) auringonvalossa. Punainen väri johtuu pääasiassa hyperisiinistä ja sen johdannaisista, jotka ovat rasvaliukoisia ja uuttuvat öljyyn.
Nykyaikaisissa ihonhoitotuotteissa käytetään usein standardoituja mäkikuisma-uutteita, joita voidaan sisällyttää voiteisiin, emulsioihin tai geeleihin erilaisten iho-ongelmien, kuten ruusufinnin tai atooppisen ihottuman, hoitoon niiden tulehdusta lievittävien ja ihoa rauhoittavien ominaisuuksien vuoksi.
Lääkkeiden yhteisvaikutukset
Vaikka mäkikuisman ulkoinen käyttö iholle on yleensä turvallista, sen sisäinen käyttö vaatii äärimmäistä varovaisuutta erittäin merkittävien ja potentiaalisesti vaarallisten lääkeyhteisvaikutusten vuoksi.
Mäkikuisma on voimakas maksan sytokromi P450 -entsyymijärjestelmän (erityisesti CYP3A4, mutta myös CYP2C9, CYP2C19, CYP1A2) ja P-glykoproteiini-kuljetusproteiinin indusoija eli toiminnan kiihdyttäjä. Tämä tarkoittaa, että se nopeuttaa monien lääkeaineiden aineenvaihduntaa ja poistumista elimistöstä, mikä voi johtaa lääkkeiden pitoisuuksien laskuun veressä ja niiden tehon merkittävään heikkenemiseen tai jopa häviämiseen.
- Serotoniinioireyhtymä: Yhdistäminen muihin serotonergisiin lääkkeisiin (kuten SSRI/SNRI-masennuslääkkeet, triptaanit migreenin hoidossa, tietyt opioidikipulääkkeet kuten tramadoli) voi aiheuttaa serotoniinioireyhtymän. Tämä on mahdollisesti hengenvaarallinen tila, jonka oireita ovat sekavuus, kiihtyneisyys, vapina, hikoilu, korkea kuume, verenpaineen ja sykkeen nousu, lihasjäykkyys ja pahimmillaan kooma.
- Ehkäisyvalmisteet: Vähentää merkittävästi suun kautta otettavien ehkäisytablettien (yhdistelmä- ja minipillerit), ehkäisylaastareiden ja -renkaiden sekä ehkäisyimplantaattien tehoa, mikä voi johtaa välivuotoihin, ehkäisyn pettämiseen ja suunnittelemattomaan raskauteen.
- Verenohennuslääkkeet: Heikentää varfariinin (Marevan) tehoa, mikä laskee INR-arvoa ja lisää merkittävästi veritulppien (esim. aivohalvaus, syvä laskimotukos) riskiä. Voi vaikuttaa myös joidenkin uusien oraalisten antikoagulanttien pitoisuuksiin.
- Hyljinnänestolääkkeet (immunosuppressantit): Alentaa kriittisesti siklosporiinin, takrolimuusin ja muiden hyljinnänestolääkkeiden pitoisuuksia, mikä voi johtaa elinsiirteen (esim. munuainen, sydän) hyljintään.
- HIV/AIDS-lääkkeet: Heikentää useiden proteaasinestäjien ja ei-nukleosidisten käänteiskopioijaentsyymin estäjien tehoa, mikä voi johtaa virusmäärän nousuun ja resistenssin kehittymiseen.
- Sydänlääkkeet: Voi alentaa digoksiinin pitoisuutta ja heikentää sen tehoa. Voi vaikuttaa myös joidenkin verenpainelääkkeiden (kalsiumkanavan salpaajat) ja statiinien (kolesterolilääkkeet, esim. simvastatiini, atorvastatiini) pitoisuuksiin.
- Muita: Voi heikentää bentsodiatsepiinien (rauhoittavat/unilääkkeet), joidenkin syöpälääkkeiden (solunsalpaajat, kohdennetut lääkkeet), teofylliinin (astmalääke) ja monien muiden lääkkeiden tehoa.
Näiden yhteisvaikutusten laajuus ja kliininen merkitys korostavat ehdotonta tarvetta keskustella terveydenhuollon ammattilaisen (lääkäri, farmaseutti) kanssa *ennen* mäkikuisman käytön aloittamista, jos käytössä on *mitä tahansa* resepti- tai itsehoitolääkkeitä. Mäkikuisman käyttöä tulee yleensä välttää, jos käytössä on lääkkeitä, joilla on kapea terapeuttinen leveys tai joiden tehon heikkeneminen voi olla vaarallista.
Jos mäkikuismaa poikkeuksellisesti käytetään samanaikaisesti lääkkeiden kanssa (vain lääkärin valvonnassa), tiivis seuranta (esim. INR-arvo varfariinin kanssa, lääkepitoisuusmittaukset digoksiinille tai siklosporiinille) on välttämätöntä lääkehoidon turvallisuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi ja mahdollisten annosmuutosten tekemiseksi. Huomioi, että mäkikuisman entsyymejä kiihdyttävä vaikutus voi kestää 1-2 viikkoa vielä sen käytön lopettamisen jälkeen.
Haittavaikutukset ja vasta-aiheet
Vaikka mäkikuismaa pidetään usein ”luonnollisena” vaihtoehtona, se voi aiheuttaa haittavaikutuksia ja sillä on tärkeitä vasta-aiheita (tilanteita, joissa käyttöä tulee välttää).
Yleisimpiä raportoituja haittavaikutuksia ovat:
- Ruoansulatuskanavan oireet: pahoinvointi, vatsakipu, ripuli, ummetus, suun kuivuminen.
- Neurologiset oireet: huimaus, päänsärky, väsymys, levottomuus, unihäiriöt, sekavuus.
- Valoherkkyys: Lisääntynyt ihon herkkyys auringonvalolle (erityisesti UV-A-säteilylle), mikä voi johtaa nopeampaan palamiseen, ihottumaan tai rakkuloihin. Erityisesti vaaleaihoisten ja suuria annoksia käyttävien tulee suojautua auringolta huolellisesti (vaatetus, aurinkovoide) mäkikuismahoidon aikana.
Vakavampia, mutta harvinaisempia riskejä ovat:
- Psykologiset vaikutukset: Mäkikuisma voi aiheuttaa tai pahentaa maniaa tai hypomaniaa henkilöillä, joilla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sitä ei yleensä suositella tälle potilasryhmälle. Myös ahdistuneisuus voi lisääntyä joillakin käyttäjillä. Sen käyttöä skitsofreniaa sairastavilla ei suositella, koska se voi pahentaa psykoottisia oireita.
- Serotoniinioireyhtymä: Kuten mainittu, riski on merkittävä käytettäessä yhdessä muiden serotonergisten aineiden kanssa.
Tärkeitä vasta-aiheita ja varoituksia:
- Raskaus ja imetys: Käyttöä ei suositella puuttuvan turvallisuustiedon vuoksi.
- Lapset: Käyttöä lapsille ei yleensä suositella ilman lääkärin valvontaa.
- Kaksisuuntainen mielialahäiriö, skitsofrenia, vaikea masennus: Käyttöä tulee välttää tai se vaatii erittäin tarkkaa lääkärin valvontaa.
- Alzheimerin tauti: Voi pahentaa oireita.
- ADHD: Voi pahentaa oireita yhdessä stimulanttilääkityksen kanssa.
- Ennen leikkausta:** Käyttö tulee lopettaa vähintään 2 viikkoa ennen suunniteltua leikkausta mahdollisten yhteisvaikutusten vuoksi anestesia-aineiden ja muiden leikkauksen aikana käytettävien lääkkeiden kanssa sekä mahdollisen vaikutuksen vuoksi veren hyytymiseen tai verenpaineeseen.
- Lääkeyhteisvaikutukset: Tärkein vasta-aihe on samanaikainen käyttö lukuisten lääkkeiden kanssa (katso edellinen osio).
Aina on tärkeää kertoa lääkärille ja apteekkihenkilökunnalle kaikista käyttämistäsi lääkkeistä, mukaan lukien reseptivapaat valmisteet ja luontaistuotteet, kuten mäkikuisma.
